Queenslandin yliopiston Australiassa tekemän 17 tutkimuksen uuden tarkastelun mukaan kissan omistaminen saattaa kaksinkertaistaa skitsofrenian riskin.
+ Laboratorio esittelee lääkkeen, joka lupaa pidentää suurten koirien elämää
+ Video näyttää uskomattoman hämähäkkikissan, joka kävelee seinillä ja uhmaa painovoimaa
Tiimi teki meta-analyysin 11 maan viimeisten 44 vuoden aikana julkaistuista olemassa olevista tutkimuksista. He havaitsivat, että kissalle altistuneilla yksilöillä 25 vuoden ikään mennessä oli noin kaksi kertaa suurempi mahdollisuus kehittää skitsofrenia.
Tarkastelussa mukana ollut amerikkalaistutkimus, joka perustui 354 opiskelijaan, ei löytänyt yhteyttä kissojen omistamisen ja “skitsofrenian asteikon” tulosten välillä.
Skitsofrenian asteikko on kyselylomake, joka mittaa epätavallisten ja sekavien ajattelumallien piirteitä ja auttaa skitsofrenian diagnosoinnissa.
Kuitenkin niitä, jotka olivat saaneet pureman kissalta verrattuna niihin, jotka eivät olleet saaneet puremaa, puremajoukko saavutti korkeammat pisteet skitsofrenian asteikolla.
Artikkelissa tutkijat väittävät, että yhteys johtuu todennäköisesti lemmikkikissoista löytyvästä loisesta nimeltä Toxoplasma gondii, tunnetaan myös nimellä T. gondii, joka voi päästä elimistöön pureman kautta.
He vihjaavat, että loinen voi päästä keskushermostoon ja vaikuttaa aivojen hermovälittäjiin, johtaen persoonallisuuden muutoksiin, psykoottisiin oireisiin ja psykiatrisiin häiriöihin, kuten skitsofreniaan.
Skitsofrenian syytä ei ymmärretä täysin, ja uskotaan, että se on sekoitus geneettisiä tekijöitä, aivojen kemian poikkeavuuksia ja/tai mahdollisia virustartuntoja ja immunologisia häiriöitä.
Sosiaalisessa mediassa muut tutkijat ovat arvostelleet tarkastelua, väittäen sen huomioimattomaksi muita mahdollisia vaikuttavia tekijöitä, kuten sosiaalisia ja taloudellisia konteksteja sekä perhehistoriaa.
Esimerkiksi brittitutkimus osoitti, että altistuminen kissoille lapsuudessa, neljän ja kymmenen vuoden iässä, liittyi suurempiin psykoottisiin kokemuksiin 13-vuotiaana. Tulokset eivät kuitenkaan säilyneet mahdollisten sekoittavien muuttujien säätämisen jälkeen.
“17:stä mukana olleesta tutkimuksesta 15 on tunnettuja tapaus-verrokkitutkimuksia, joita on arvosteltu vääristyneiden yhteyksien vuoksi”, kirjoitti Dr. Sanil Rege, psykiatri Melbournesta, Australiasta, Twitter-profiilissaan.